rp1.jpg)
This article contemplates how the cultivation of breath through specific body awareness techniques might be understood to support a dialogical and ethical relatedness between collaborators constructing a performance through an open-ended process. The article introduces a teaching experiment based mainly upon exercises drawn from strands of body psychotherapy that took place within a larger experimental and cross-artistic workshop and performance project. This project aimed at enhancing the collaborative, creative, and critical skills of MA students in dance and theatre pedagogy of the Theatre Academy of the University of the Arts Helsinki. The article discusses the overall artistic project as well as the kind of bodywork the teaching experiment involved, and it makes a phenomenologically oriented reading of the written interview material gathered from the students. The specific theoretical perspective taken on the topic draws from two phenomenologically inspired thinkers, namely, Luce Irigaray’s and Timo Klemola’s views on the influence that cultivation of breathing can have on subjectivity. The article suggests that exploring and cultivating breathing through compassion can support the evolution of ethical collaboration in open-ended performance processes.
Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten tiettyihin kehontietoisuusmenetelmiin pohjautuva hengityksen harjoittaminen voi tukea dialogista ja eettistä yhteistyötä avoimen prosessin varassa rakennetussa esityksessä. Artikkeli esittelee kehopsykoterapian innoittamiin harjoitteisiin pohjautuvan opetuskokeilun, joka oli osa laajempaa kokeellista ja poikkitaiteellisesta työpaja- ja esitysprojektia. Projektin tavoitteena oli edistää Taideyliopiston teatterikorkeakoulun tanssi- ja teatteripedagogiikan maisteriopiskelijoiden luovia ja kriittisiä yhteistyötaitoja. Artikkelissa luonnehditaan taiteellista projektia ja opetuskokeilun kehotyöskentelyä. Tarkemmin siinä tehdään orientaatioltaan fenomenologinen luenta opiskelijoilta kerätystä kirjallisesta haastatteluaineistoista. Teoreettinen viitekehys, jolla aineistoa tarkastellaan, perustuu kahteen fenomenologisesti inspiroituneeseen ajattelijaan; Luce Irigarayn ja Timo Klemolan näkökulmiin hengityksen harjoittamisen vaikutuksesta subjektiuteen. Artikkeli ehdottaa, että myötätuntoinen hengityksen tutkiminen ja harjoittaminen voi tukea eettistä yhteistyötä avoimissa esitysprosesseissa.