This article examines costume design within three
Finnish contemporary dance productions in the
2010s, AmazinGRace, Noir? and The Earth Song, by
respective costume designers Soile Savela, Sanna
Levo and Karoliina Koiso-Kanttila, to identify the
ways in which costume works within performances
with political themes through cases that make use
of ‘everyday’ garments as costumes. Here, everyday
garments as costume refers to identifiable forms,
silhouettes and connotations, as opposed to fantasy
or ‘abstract’ costumes. Political, as defined by the
themes of these performances, means subject to
power relations: societal inequality, ethnicity and
otherness and climate change. Despite having shared
ground in employing everyday, real-life costume
components, all three designs operate with a distinct
strategy. Hence, this article discusses three strategies
for materializing political aesthetics through costume:
one that is inclusive in its use of ‘ordinary’ clothes as
costume; one that builds itself through ready-made
connotation and representation in costume; and one
that is associative in its approach towards the capacity
of costume. This investigation, from the perspective of
a costume researcher and designer, not only argues
for the potential of costume to communicate political
meaning through its aesthetic choices but also reveals
the versatility embedded in this under-researched area
of everyday garments as costume within contemporary
dance performance.
Keywords: costume, costume design, dance,
performance, aesthetic, political

 

Tässä artikkelissa tutkin tapoja, joilla esiintymispuku
toimii nykytanssiteoksille keskeisenä elementtinä.
Keskityn pukusuunnitteluun kolmessa suomalaisessa
nykytanssiteoksessa 2010-luvulla: teokset ovat
AmazinGRace, Noir?, ja The Earth Song, joiden puvut
ovat suunnitelleet Soile Savela, Sanna Levo sekä Karoliina
Koiso-Kanttila. Teosten pukuilmaisu perustuu olemassa
olevista vaatteista ammentavaan, muotojen, siluettien
ja merkitysten kautta tunnistettavaan suunnitteluun,
ei mielikuvituksellisiin tai ’abstrakteihin’ pukuihin.
Lisäksi teokset käsittelevät poliittisia, valtasuhteisiin
liittyviä teemoja: yhteiskunnallisia kysymyksiä,
etnisyyttä ja toiseutta sekä ilmastonmuutosta.
Huolimatta teoksia yhdistävästä ratkaisusta
käyttää realistista vaatetta esiintymispukuna,
teosten puvut toimivat teoskonteksteissa toisistaan
poikkeavin keinoin. Käsittelen tutkimuksessani näitä
pukuilmaisun kolmea erilaista strategiaa tuottaa
poliittista estetiikkaa: inklusiivista, arkipäiväisyyden
avulla luokseen päästävää; valmiina käytettävää,
visuaalista tunnistettavuutta hyödyntävää; sekä
assosiatiivista, vapaisiin mielleyhtymiin pyrkivää
strategiaa. Tutkimukseni pääasiallinen menetelmä on
esitystallenteisiin perustuva sisällönanalyysi. Analyysin
myötä tarjoan näkökulmia puvun moninaisiin
mahdollisuuksiin kommunikoida poliittisia merkityksiä
esteetiikkaan liittyvien valintojen kautta. Samalla
avaan ikkunan laajasti käytettyyn, mutta aiemmin
vähän tutkittuun ilmiöön: pukusuunnitteluun, joka
perustuu ’arkivaatteiden’ käyttöön tanssiteoksissa.

 

 

Back to front page