By looking at how ’postmodern dance’ signifies in the
dominant American and local Finnish contexts, I offer
a critical reading of how the notion of ’democracy’
is intertwined with particular dancing bodies and
ideas of nation and ethnicity. This requires a historical
outline for how ’democracy’ entered the discourse of
dance, and specifically, how its meaning has shifted in
relation to the canon of the art form. Using the contrast
between the hegemonic centre and what is constituted
as a (geographic, linguistic, ethnic) periphery reveals
how ’democracy’ is used in contemporary dance
discourses to obfuscate power relations inherent to art
and its institutions, especially in relation to the agency
of dancers.

Vertaamalla kuinka eri tavoin ’postmoderni
tanssi’ käsitteenä merkityksellistyy vallitsevassa
amerikkalaisessa ja paikallisessa suomalaisessa
kontekstissa, pyrin kriittiseen luentaan ’demokratian’
käsitteen sitoutumisesta hyvin erityisiin tanssiviin
ruumiisiin ja ajatuksiin kansakunnasta ja etnisyydestä.
Tämä vaatii sivupolkua demokratia-käsitteen historiasta
tanssin diskurssissa ja erityisesti tavoista, joilla sen
merkitys muuttui suhteessa taidemuodon kaanoniin.
Hegemonisen keskustan ja (maantieteellisesti,
kielellisesti, etnisesti) periferiaksi määritetyn erojen
kautta paljastuu, kuinka ’demokratiaa’ käytetään
nykytanssin diskurssissa hämärtämään taiteen ja sen
instituutioiden valtasuhteita, erityisesti mitä tulee
tanssijoiden toimijuuteen.

Back to front page